Tänään oli se pelättykin päivä kun suuntasimme Essin kanssa lastenklinikan päiväkirurgiselle osastolle nivelpunktioon joka tehtäisiin nukutuksessa.

Menimme sisään klo 10:45 jolloin omahoitaja hieman haastatteli meitä ja kertoi tulevasta päivästä. Hoitaja laittoi Essin kyynertaipeeseen puuduttavaa rasvaa Emlaa. Odottelumme aikana meitä tuli tervehtimään fysioterapeutti joka antoi meille ohjeita miten toipilaan kanssa ollaan ja toimitaan ja miten jatkossa jalkoja jumpataan. Myös lääkäri kävi meitä moikkaamassa. Toimenpiteen alkua odottelimme leikkihuoneessa joka pursui mukavia leluja ja jossa oli muutama leikkikaverikin. Myös kaksivuotias Inaria -tyttö oli tulossa samaan toimenpiteeseen ensimmäistä kertaa ja vaihdoimme tytön isän kanssa ajatuksia ja kokemuksia.

Essin päälle puettiin sairaalatamineet ja sitten saimmekin jo kutsun toimenpidehuoneeseen. Todella osaavasti osasivat houkutella Essin ajatukset ääniä päästelevän kirjan kanssa muualle kun toiseen käteen asennettiin kanyyli niin ettei Essi edes huomannut. Nopeasti tuikkasivat ruiskulla siihen nukutusaineet ja hetkessä tyttö alkoi nuokkumaan sylissäni josta hänet siirrettiin leikkauspöydälle. Sen jälkeen äiti siirtyi odottelemaan ulkopuolelle. Ilman itkuja tuosta selvittiin.

Viidestä kohdasta poistettiin nestettä ja laitettiin kortisonia. En ehtinyt lääkärin kanssa oikein keskustelemaan koska tällä oli aivan hirmuinen kiire. Saamme kotiin tarkemmat raportit kirjallisena myöhemmin. Mutta kaikki meni siis hyvin ja Essi heräsi ilman pahoinvointia. Pikkuisen pääsi itku herätessä mutta hirmuisen reippaasti äidin kulta jaksoi.

Aivan ihanasti ottivat toiveeni huomioon ja olivat saaneet järjestettyä toimenpiteeseen myös korvalääkärin joka putkitti Essin korvat uudestaan ja poisti korvista märkää. Essin korvat olivat taas niin tulehtuneet. Jatkossa voimme hoitaa nuo korva-asiatkin tuolla samoilla käyntikerroilla jouhevasti eikä tarvitse mennä eri paikkaan. Tosi hieno juttu!

Nyt Essillä on huomiseen asti lastat jaloissa ja liikkuminen on kiellettyä. Essi ymmärtää asian tosi hyvin mutta Islalla sen sijaan on hieman vaikeuksia käsittää miksei sisko tule painimaan ja riekkumaan. Ihan työstä käy kun saa pikkusiskoa olla poistamassa toipilaan päältä kiipeilemästä.

Nyt sitten seurataan miten jalat paranee. Jalkoja ja nilkkoja aletaan jumppaamaan täällä kotona päivittäin; niitä pyöritellään ja koukistellaan varovasti. Jos turvotusta alkaa esiintymään niin kohtiin laitetaan heti kylmäkääre noin vartiksi. Tarvittaessa soitetaan reumapolille jonne saadaan taas sitten aika. Kontrolliajat silmälääkärille, reumalääkärille, korvalääkärille ja fyssarille saatiin kesäkuulle. Onneksi koko rumba samalle päivälle ettei tarvitse useaan kertaan käydä. Kiva että käyttävät maalaisjärkeä noita aikoja antaessaan, se on byrokratian pyörteissä usein harvinaista.

Tässä meidän pienestä toipilaasta muutama kuva. Toivottavasti kivut ja tulehdukset lähtivät tällä lopullisesti pois.

Polvien alla on lastat ja päällä siteet. Nilkoissa on tuollaiset stretch-sidokset. Nämä voidaan ottaa jo vuorokauden kuluttua onneksi pois ja sitten saa taas vapaasti liikkua. Noiden alla on laastarit punktio/pistoskohdissa.