Nyt on kulunut pikkasen päälle viikko tuosta silmieni PRK-leikkauksesta ja hyvin näkyy :) Olen tosi tosi tyytyväinen päätökseeni. Ihanaa ettei enää tarvitse säätää silmälasien tai epämiellyttäviltä tuntuvien piilolinssien kanssa.

Menin Tampereelle medilaseriin perjantaina 13.pvä klo 12 jossa silmistäni otettiin ensin jonkinlaiset kartat joilla tutkittiin ilmeisesti sarveiskalvoa. Sen jälkeen menin perinteisiin optikon suorittamiin näkötesteihin jossa näköni ja silmänpaineet mitattiin. Leikkaava silmälääkärikin tutki vielä silmäni jonka jälkeen niihin laitettiin puuduttavia silmätippoja.

Asetuin makaamaan leikkauspöydälle. Lääkäri oli jo aiemmin kertonut minulle toimenpiteen kulusta. Silmääni laitettiin jonkinlainen laite joka piti silmän auki. Sen jälkeen tuli järkyttävän kirkas valo jonka keskellä olevaa punaista vilkkuvaa pistettä minun tuli katsoa. Tehtävä tuntui älyttömän mahdottomalta ja epämiellyttävältä. Voit vain kuvitella miltä tuntuisi kun jokin pakottaisi katsomaan suoraan aurinkoon jonka kirkkaus olisi jopa siihen verrattuna moninkertainen. Juuh, onnistuin kuitenkin tuossa ja siinä sitten silmä auki katselin miten sitä rapsuteltiin/harjattiin ensin jollakin ikävännäköisellä instrumentilla jotta silmän uusiutuva pintakerros saatiin rikki. Sitten oli vuorossa itse laserointi joka aikaansai lisäksi ikävää palaneen lihan käryä. Koko hommaan kului aikaa vain noin 30 sekuntia eikä se sattunut mutta sellainen fiilis kyllä tuli että ei hitto päästäkää mut äkkiä pois tästä. ÄLYTTÖMÄN epämukavaa. Silmät huuhdeltiin jollain kylmäntuntuisella nesteellä ja niihin laitettiin suojaavat piilolinssit kolmeksi päiväksi.

Toimenpiteen jälkeen meni noin tunti jonka aikana tunsin oloni ihan mukavaksi ja pystyin jopa katselemaan hieman sumein silmin ympärilleni. Puudutustippojen vaikutuksen päätyttyä alkoikin sitten aikamoinen tuska kun tuntui että pienikin valo miljoonakertaistui ja sai silmät valumaan vettä tolkuttomasti. Kotimatka Tampereelta Helsinkiin sujui niin että istuin aurinkolasit silmillä farkkutakki päässä koko matkan ja suojasin vielä käsillä silmiä niin ettei vain mistään päässyt valoa. Aivan uskomaton valonarkuus jota voisi kyllä jo luonnehtia kivuksi.

Ikävää oloa, vedenvalumista silmistä, roskantunnetta ja valonarkuutta kesti kolmisen päivää jolloin otin ohjeiden mukaan aikamoiset annokset erilaisia kipulääkkeitä. Olo oli pöpperöinen. Viikon ajan silmiin tiputettiin erilaisia tippoja (mm.antibiotteja) ja tuntui että joka tunti sai olla jotakin tippaa laittamassa. Kuudentena päivänä leikkauksesta aloitin kortisonitipat joita käytän nyt kolmen kuukauden ajan.

Näköni ei ihan vielä taida olla nollaluokkaa mutta uskon että lähellä ollaan. Näen kuitenkin jo tosi hyvin.  Ja olen hemmetin tyytyväinen päätökseen. Jos tuota harkitset niin anna mennä vaan. Kyllä sen parin päivän epämiellyttävyyden kestää (jos saa levätä ja toipua rauhassa ja jos joku on apuna esim. lasetnhoidossa).