Kävimme Essin kanssa reumavastaanotolla maanantaina. Ensin oli silmälääkäri ja täytyy sanoa että viimekertaisen hysteerisen ja rimpuilevan tytön tilalla oli tällä kertaa kuin uudesti syntynyt neiti sillä niin hienosti Essi antoi silmälääkärin tutkia silmät huolellisesti. Silmät on kunnossa eikä lasten reumaan liittyvää iriittiä ole. Ihana juttu!

Sitten oli vuorossa reumalääkärin ja fysioterapeutin yhteisvastaanotto jossa Essin kaikki nivelet tutkittiin ja liikuteltiin. Vasemmassa nilkassa on edelleen jäykkyyttä, polvien ja oikean jalan 2.varpaan turvotukset vaihtelevat mutta yleisilme on nyt ookoo. Ilmeisesti noissa ei ollut nestettä koska eivät määränneet paikallishoitoa eivätkä edes ultranneet. Essille määrättiin kortisonitabletteja joiden käyttö aloitetaan jos oireita tulee selkeästi. Muutoin jatketaan Pronaxen tulehduskipulääkitystä aamuin illoin. Lääkäri otti puheeksi että jos nämä turvotukset lisääntyvät niin jatkossa mietitään varsinaisen reumalääkityksen Trexanin aloittamista. Sen verran tiedän että kyseisen lääkkeen vaikuttava aine on sytostaatti eli solunsalpaaja. Lähetän toiveen tuonne yläkertaan ettei tuota rankkaa lääkitystä jouduta koskaan aloittamaan :(

Keskustelin lääkärin kanssa myös tytön sairashistoriikista: jatkuvista korvatulehduksista ja influenssoista ja kysyin voisiko olla niin että tuo reuma on ollut elimistössä aina ja aiheuttanut niitä. Lääkärin mukaan se ei ole todennäköistä mutta nosti esiin mahdollisuuden että Essillä olisi sellainen jonkinlainen puutossairaus joka noita aiheuttaisi. Hän määräsi verikokeita joissa selvitetään tuon vaikeasta kirjainyhdistelmästä muodostuvan sairauden mahdollinen olemassaolo. Tulokset saadaan positse kotiin.

Korvalääkäri puolestaan totesi että korvatulehdus on kaikonnut antibiottikuurin myötä ja korvat ovat kunnossa.

Seuraava reumavastaanottokäynti on vasta lokakuussa ellei sitä ennen ilmaannu oireita. Onneksi Essi on hyvässä hoidossa. Jospa nuo oireet katoisivat iäksi pois. Pois pois...