Oman osion blogissamme ansaitsee elämäämme kaikin mahdollisin tavoin mullistuttanut remonttiprojekti joka alkoi jo oikeastaan marraskuussa 2005 jolloin löysin tulevan kotimme netin myyntipalstoilta. Olimme jo jonkin aikaa etsineet "pommikuntoista" omakotitaloa pääkaupunkiseudulta ja sellainen löytyi Espoosta.

Varsinaiset talokaupat tehtiin huhtikuussa 2006 jolloin alkoi hillitön purku- ja piikkaustyö. Talo oli ollut yli vuoden tyhjillään ja laiminlyönnin seurauksena siellä oli sattunut mm. vesivahinkoja. Vesikiertoiset patterit olivat jäätyneet ja sen seurauksena "räjähtäneet".

Olimme tutustuneet kaikkiin taloa koskeviin kuntokartoitusraportteihin ja päättäneet ottaa hurjan ison riskin niin taloudellisesti kuin henkisestikin. Talokauppaa hierottiin miltei puoli vuotta sillä kyseinen talo ei ollut aivan tyypillinen myyntikohde ja myyjäosapuolena oli seurakunta joka pelkäsi mahdollisia vastuitaan kauppojen jälkeen, -mahdollisten lisävaurioiden löytymisen osalta. Kaupat lyötiin lukkoon ja aivan järjetön työmäärä oli edessä. Talon kokonaispinta-ala on 138m2.

Muutimme purkutöiden keskelle jo heinäkuussa ja asuimme yhdessä makuuhuoneessa kaiken tavaramäärän keskellä. Kävimme usean viikon ajan peseytymässä tutuilla tai esim. järvessä. Onneksi oli kesäaika :)

Remontin laajuudesta kertoo se, että nyt syksyllä v.2008 on talosta vanhaa jäljellä oikeastaan katto. Kaikki seinät, lattiat, vesi-ja sähköjärjestelmät on uusittu. Talossa on kaadettu seiniä, valettu uutta lattiapintaa, rakennettu uusia huoneita ja tiloja. Moni on kysynyt suoraan onko projektissamme ollut mitään järkeä ja vastaus on että kyllä sillä koko talo on tehty "omin voimin", sukulaisten ja kavereiden avustuksella. Lasteni isän ja vaarin ohella koko suku on täynnä rakennusalan ammattilaisia ja heitä löytyy myös lähipiiristä.

Mainittakoot että töitä on tehty oman työn ohessa vapaa-ajalla ja kaiken keskellä on pyörinyt Essi vauveliinina. Islaa aloin odottamaan remontin keskellä v.2006. Erillisen maininnan ansaitsee myös heti Islan syntymän jälkeen sattunut, putkimiehen viattomasta virheestä koitunut vesivahinko joka teki juuri loppusuoralla olleesta remontistamme ja elämästämme helvettiä.

Viime syksynä teetetty kirjallinen arvio kiinteistöstä palkitsi uurastuksemme. Arviokirjan maininta "remontoitu hyvällä maulla ja ammattitaidolla lämmittää sydäntä hinta-arviosta puhumattakaan. Kaiken kamaluuden jälkeen lopussa kiitos seisoo, kuitenkin.

Suurimman kiitoksen avusta ansaitsee isäni, lasteni vaari ARI joka on antanut itsestään kaiken tähän projektiimme.

Ylpeänä esittelen teille otoksia remonttiprojektistamme, olkaa hyvät.

PALJON hikeä, verta, raivoa, väsymystä, persaukisuutta, onnehetkiä ja monen monta muuta tunnetta ja asiaa sisältyy näihin kuviin. Olen pyrkinyt kuvaamaan kohteita ennen ja jälkeen remontin.

Suunnilleen tämän näköinen oli talon julkisivu ostohetkellä.

Talo pihamme puolelta v.2006. Varmaan yleinen naurunaihe ohikulkijoiden keskuudessa oli "hieman" poikkeuksellisen valkoiset ovemme jotka oli ihan pakko vaihtaa nopeasti jottei tuuli kulkisi niin paljon nurkissa.

Talossamme oli ennen asunut vanha mummo josta kylillä puhutaan edelleen. Mummo oli kuuleman mukaan hyvin erikoinen ja kiukkuinen. Kaiken näkemämme perusteella myös HYVIN vanhanaikainen ja nuuka. Mummo oli testamentannut talonsa eräälle seurakunnalle jolta sitten ostimme talon. Talossa oli pitkään mummon kaikki vanhat huonekalut ja tavarat sekä hurja määrä ihan pelkkää rojua jotka sitten joku kuolinpesä haki pois. Tässä kuva talon eteisestä -05.

Eteinen v. 2008

 

 

 

 

Mummon keittiö. Ensimmäisestä ovesta mentiin suoraan pesuhuoneeseen (?) ja sieltä kautta talon takaosaan ja -pihalle. Erikoinen pohjaratkaisu. Vasemmanpuoleinen ovi johti kylmiöön joka muuttui remontissamme saunaksi :)

Keittiö purettuna.

Keittiö & eteinen

Keittiön lattian saumausta. Kamalaa.

Keittiö tänään. Olohuoneen ja keitiön välinen seinä purettiin ja keittiöstä johtavat ovet laitettiin pois käytöstä.

 

 

 

Mummon 2. makuuhuone. Molemmista makuuhuoneista poistettiin ummehtuneet vaatehuoneet ja näin saatiin lisätilaa.

Makuuhuoneemme oli pitkään se ainoa "valmis" huone jossa asuimme kaikkien tavaroiden keskellä. Essi vauvana.

Makuuhuone remontin jälkeen. Essi hieman yli vuoden ikäisenä.

 

 

 

Mummon olohuone

Sama kulmaus purettuna.

Vaipanvaihtoa :)

Olohuone rempan jälkeen. Puhkaisimme olohuoneen seinään uuden kulkureitin talon takaosaan: saunaan, vanhaan autotalliosioon ja takapihalle.

 

Mummon olohuoneen toinen pääty.

 

Olohuoneen pääty remontin jälkeen.

Olohuoneen lattia valettiin samaan korkoon muiden huoneiden kanssa.

Setäni PAPU on ollut suurena apuna remontissamme. Emme voi häntä kylliksi kiittää.

Essin huone toimi pitkään "kahvihuoneena" :)

Essin huone rempan jälkeen v. 2007.

Tämä tila oli ns. tekninen tila jonka täytti valtava valurautainen lämminvesisäiliö jonka tilavuus oli 3000l. Sen poishitsaamiseen meni hurjasti aikaa.

Nyt tuo tila on tämän näköinen ja vielä hieman keskeneräinen. Käynti takapihalle vie tästä tilasta joka toimii siis kodinhoitotilana.

Mummon vanha sauna.

Sauna vaihtoi paikkaa entiseen kylmähuoneeseen ja on nyt tämännäköinen.

 

 

 

Vanha talon päädyssä ollut autotalli toimi mummolla ja meilläkin pitkään rojuvarastona.

Nyt siitä on pikkuhiljaa tullut vierashuone. Huoneen päätyseinä saa vielä ikkunan. Ulkopuolella oleva vanha autotallin ovi poistetaan.

Piha v.2006. Tässä kuvassa piha on jo suht siisti vaikkakin keväisen harmaa. Piha oli ostohetkellä kuin viidakko ja sinne oli "stumpattu" aivan järjetön määrä lasia ja muuta roskaa jota löytyy yhä edelleen valitettavasti. En osaa edes arvioida kuinka monta peräkärryllistä roskaa isäni on kuljettanut pelkästään takapihalta kaatikselle.

Vaari ja Essi kesällä 2007.

Piha 2007

Piha 2008.

 

 

Talo 2006.

Talo 2008.

 

Ja projekti jatkuu :) Vanhan autotallin oven paikalle tulee vielä ikkuna ja kaikki ruskeat pinnat saavat valkoisen maalin. Katto saa todennäköisesti myös uuden maalipinnan. Vielä on iso WC rojuvarastona ja vaatii täyttä remonttia.

                                                                JATKUU.....