Lähde: http://www.tohtori.fi/?page=5500370&id=7165101
Lastenreuma eli juveniili idiopaattinen artriitti on pitkäaikainen niveltulehdus, jonka syy on tuntematon. Se alkaa alle 16-vuotiaana ja kestää vähintään kuusi viikkoa. Kyseessä on itse asiassa ryhmä erilaisia niveltulehdussairauksia eikä yksittäinen tauti. Alatyyppejä on seitsemän:
- yleisoireinen lastenreuma
- oligoartriitti (yleisin alatyyppi, tulehtuneita niveliä enintään neljä)
- seronegatiivinen polyartriitti (tulehtuneita niveliä vähintään viisi, veressä ei reumatekijää)
- seropositiivinen polyartriitti eli aikuistyyppinen nivelreuma. Tulehtuneita niveliä vähintään viisi, reumatekijä veressä)
- psoriaasiartriitti
- entesiitteihin liittyvä artriitti (niveltulehdus ja usein jänteen/nivelsiteen kiinnittymiskohdan tulehdus)
- muut lastenreuman alamuodot
Lastenreuman oireet
Ensimmäisiä oireita ovat yleensä nivelten jäykkyys aamuisin ja ontuminen tai muunlainen nivelen varominen kivun takia. Jäykkyyttä voi esiintyä pelkästään tulehtuneissa nivelissä mutta joskus myös yleistyneenä. Nivelen tulehtuessa se usein turpoaa ja voi punoittaa tai kuumottaakin. Lapsi saattaa olla kärttyisä ja hänellä voi olla nukkumisvaikeuksia. Kuumeilua, lihaskipuja ja ihottumaa saattaa myös esiintyä.
Lastenreuman eteneminen
Lastenreuman vaikeusaste vaihtelee huomattavasti potilaasta riippuen. Yleisesti ottaen se on kuitenkin pitkäaikainen sairaus, joka voi vaurioittaa nivelrustoa, luuta ja nivelsiteitä huonontaen niiden toimintakykyä. Lihakset ja pehmytkudokset saattavat surkastua ja niveliin voi syntyä virheasentoja. Lastenreumaan liittyy myös kasvuhäiriöitä. Osalle potilaista kehittyy silmän värikalvon tulehdus ja joskus harvoin sydäntulehdus tai amyloidoosi.
Lastenreuman kulku on tyypillisesti aaltoileva eli se lievenee ja pahenee vuorotellen. Taudin kestoa on hankala ennustaa etukäteen. Usein se kuitenkin helpottaa itsestään sairastamisvuosien kuluessa. Ennuste on parantunut lääkehoitojen kehityttyä.
Lastenreuman esiintyminen ja yleisyys
Kyseessä on melko harvinainen tauti. Suomessa lastenreumaan sairastuu noin 150 lasta vuodessa ja noin 80-90 lasta sataa tuhatta kohti sairastaa sitä. Puolella potilaista tauti todetaan alle viisivuotiaana.
Lastenreuman aiheuttaja
Lastenreuman tarkkaa syntymekanismia ei tunneta. Eri alatyypit syntyvät mahdollisesti eri tavoilla. Nykykäsityksen mukaan kyseessä on autoimmuunisairaus, jossa elimistön immuunijärjestelmä, joka normaalisti suojelee elimistöä infektioilta ja muilta taudeilta, hyökkää nivelkudosten kimppuun luullen niitä elimistölle vieraiksi rakenteiksi.
Sairauden puhkeamiseen vaikuttavat ilmeisesti osaksi perinnöllinen taipumus ja osaksi ympäristötekijät. Suoraan vanhemmilta lastenreuma ei kuitenkaan periydy.
Lastenreuman diagnoosi
Diagnoosi voidaan tehdä esitietojen, kliinisen tutkimuksen ja laboratoriokokeiden perusteella, jos kyseessä on alle 16-vuotiaan ainakin kuusi viikkoa kestänyt niveltulehdus ja muiden sairauksien mahdollisuus on suljettu pois.
Verikokeista määritetään yleensä reumatekijä (RF), joka on koholla seropositiivisessa polyartriitissa. Lisäksi verestä voidaan tutkia tumavasta-aineita. Niitä esiintyy usein hyvin nuorina oligoartriittiin sairastuneilla. HLA-B27-antigeeni löytyy verestä noin 80 %:lla entesiitteihin liittyvää artriittia sairastavista. Tulehdusarvoilla (lasko ja CRP) voidaan arvioida niveltulehduksen aktiivisuutta.
Lastenreuman hoito
Hoidon tarkoituksena on estää nivel- ja elinvaurioiden syntymistä ja mahdollistaa lapselle mahdollisimman normaali elämä. Prosessiin osallistuu monen alan ammattilaisia (lasten reumalääkäri, silmälääkäri, ortopedi, fysioterapeutti, toimintaterapeutti). Hoidon perustana on lääkitys ja kuntoutus.
Tulehduskipulääkkeitä käytetään usein säännöllisesti lievittämään tulehduksen oireita. Oireileviin niveliin (varsinkin, jos niitä on vain muutama) voidaan antaa lisäksi kortisonipistoksia. Pienten lasten oligoartriitin hoidossa käytetään hydroksiklorokiinia.
Jos tulehduskipulääkkeellä ja kortisonipistoksilla sairautta ei saada kuriin, niin tulehduskipulääkkeen lisäksi voidaan hoitoon liittää metotreksaatti (solusalpaaja) pienellä annoksella kerran viikossa. Metotreksaatin sijasta käytetään joskus sulfasalatsiinia. Tuumorinekroositekijä-alfa-estäjiä (TNF) tai useamman lääkkeen yhdistelmää voidaan kokeilla vaikeissa tautimuodoissa. Ajoittain käytetään myös tilapäisiä suuriannoksisia kortisonikuureja suun kautta.
Säännöllinen kuntoutus, johon kuuluvat mm. fysioterapia ja erilaisten lastojen käyttö, tulisi aloittaa jo sairauden alussa, jotta lapsen toimintakyky säilyisi mahdollisimman hyvänä.
http://www.printo.it/pediatric-rheumatology/information/Finlandia/1.htm
Kommentit